Elämä muuttui juhannuksena 2010

Vuosi 2010. Koko alkuvuoden Rony oli sairastellut todella paljon. Olin jatkuvasti pois töistä Ronyn takia. Työkaverit ja muutkin ystävät alkoivat ihmettelemään miten se Rony koko ajan on kipeänä. Tätä sairastelua jatkui koko talven.
Oli kesäkuu ja ronyn sairastelu oli nyt jatkuvat 2viikkoa. Sanoin miehelleni että nyt tämä selvitetään että ei tämä voi olla enään normaalia. Mieheni soitti sairaalaan ja pyysi pvk:ta että selviäisi ronyn veriarvot. Samana päivänä lähdettiin verikokeisiin ja siitä 2h päästä oli aika lääkärille. Minä lähdin lasten kanssa kun mies oli töissä. Muistan tämän kaiken niin selvästi vieläkin. Lääkäri kutsui nimellä ja menimme kaikki huoneeseen. Lääkäri oli tuttu koska olin käynyt päivystyksessä muutaman kerran ja hän päivysti silloin. Aivan ihana lääkäri. Olin todella tyytyväinen kun näin että Juho oli päivystämässä :) Mielessäni kävi jo ennen tuloksia että kyseessä voisi olla leukeamia. Lääkäri kertoi verikokeiden tulokset ja ne oli kaikki ihan alhaalla. Hemoglobiini, trombosyytit, leukosyytit ym ym. Tämä kertoi jo että nyt on jokin pahasti vialla. Lääkäri sanoi että meidän tulisi välittömästi lähteä Rovaniemelle Lapin keskus sairaalaan. Soitin miehelleni että nyt pitäis heti lähteä. Ei muuta kuin autoon vaan ja nokka kohti Rovaniemeä.
Rovaniemellä Ronylta otettiin taas verikoe ja lääkäri tuli taas kertomaan tulokset. Ja tämän jälkeen meille sanottiin että nyt pitäisi lähteä kohti Oulua. Silloin viimeistään iski paniikki, epäilys leukemiasta oli, mutta kukaan ei ollut sitä suoranaisesti sanonut. Minä ja Rony hyppäsimme taksiin ja nokka kohti Oulua. Mieheni ja tyttö lähtivät ajamaan kotia. Kello oli jo paljon joten lähtivät nukkumaan ja tarkoitus oli että tulisivat seuraavana päivänä perässä. Olimme perillä Oulussa noin klo 2:00 yöllä. Ronyn tutki taas eri lääkäri. Pitkään kestävän tutkimuksen jälkeen meidät lähetettiin osasto 51:lle, jos on tullut meidän toinen koti. Menimme ronyn kanssa suoraan nukkumaan koska klo oli todella paljon. Huone 6 annettiin meille ja minäkin onneksi sain jäädä samaan huoneeseen nukkumaan.
Seuraava päivä koitti, torstai aamu. Tänään alkoi tutkimukset, ronylle oli määrätty lyppi, luuydinnäyte. En tarkkaan nyt muista miten se tästä eteenpäin eteni, koska kaikki oli niin sekavaa. Mutta sen muistan elävästi vieläkin kun meidät kutsuttiin tai siis lähinnä minut kutsuttiin lääkärin huoneeseen kuulemaan tulokset. Sydän löi varmaan 200. Tulokset kuultuani en varmaan ensin meinannut tajuta asiaa. Kuin olisi lyöty päin naamaa. Hirveä shokki! Halusin vaan äkkiä soittamaan miehelleni ja kertomaan että se mitä epäilimme oli nyt totta. Hoidot aloitettiin heti
ja rony joutui erityksiin omaan huoneeseen yli kuukaudeksi.

Tämä kuva otettu torstaina jolloin Ronylla todettiin leukemia.